”Hän on globaalin eliitin marionetti, jota on helppo manipuloida.”
Kun Hesarin viime hetken epätoivoinen yritys pelastaa Sanna Marin jatkamaan Suomen pääministerinä koki ällikuoleman, se keskittyy nyt siihen, että saisi hänelle hänen kykyjensä mukaisen loppusijoituspaikan. Naton pääsihteerin homma meni ilmeisesti sivu suun, ensin sen vuoksi, että Stoltenberg näytti saavan jatkoaikaa, mutta kun se kariutui, näyttää Marin kuitenkin jäävän rannalle soittelemaan. Mutta nyt tohtorin hattu avaa hänelle aivan uusia näkymiä.
Herätti hämmästystä, että Hesarissa oli hänen hattujaisistaan New Yorkin yliopistossa vain pieni yhden palstan uutinen. Mutta kulissien takana muhikin aivan eri suuruusluokan projekti, joka paljastui, kun lehden kesäkuun kuukausiliite ilmestyi. Se oli kuin extranumero tohtori Marinin kunniaksi. Hän oli kansikuvatyttönä, ja pääjutun oli tehnyt lehden politiikan toimittaja Teemu Luukka, joka oli pantu hänen matkakumppanikseen. Hänet tunnetaan yleensä harkitsevana toimittajana, mutta matkakumppanin hurma oli tällä kertaa purrut, niin että hän oli repinyt täysin pelihousunsa.
Puheesta ei nouse esiin mitään erityistä henkilökohtaista teemaa tai visiota, vaan siinä pyöritellään yleisiä hyviä ja kauniita asioita. Tilanne on sama kuin koko hänen pääministerikautensa ajan. Tulevaisuuden eväitä ei ole, vaan hän kaipaa takaisin menneisyyteen, mitä kuvaa hyvin haastattelutunti 10.4.22 ( 22.4.22: Viimeisen sanan sankareilta ei ensimmäistäkään sanaa, kun pääministeri haikaili paluusta menneeseen maailmaan).
Artikkelia täydentää vielä Hesarin suomettumisen kauden muinaisjäänteenä jatkava Unto Hämäläinen, joka osallistui myös Marinin epätoivoisiin pelastustalkoisiinsa. Sivun mittaisessa kirjoituksessaan hän löytää Marinille esikuvan Tanskasta, ja sanoo, että pienen maan pääministeri kiinnostaa vain, jos hän pystyy parilla lauseella sanomaan jotakin napakkaa.
Tämän ehdon Marin täyttää loistavasti. Heti pääministerikautensa alkajaisiksi hän sanoi eduskunnan kyselytunnilla kokoomukselle tosi napakasti ”eikö teitä hävetä?” Hänen ”napakkuutensa” on yksiniitistä mallia halki, poikki ja pinoon.
Yhdessä nämä kaksi kirjoitusta kansikuvan kera saavat tilaa 12 sivua, lähes kaksinkertaisen määrän verrattuna Hesarin toisen suuren idolin Björn Wahlroosin kirjojen hypetysennätykseen.
"Suomalainen supertähti"
Jutun otsikko on tosi napakka, mutta mihin tämä supertähteys perustuu, kun ei puheissa ole mitään merkittävää sisältöä ja teoista jää melko ruma perintö? Marin itse vastaa kysymykseen: ”Kaikkein vaikeinta tässä työssä on ollut median keskittyminen henkilöön asioiden sijaan.” Näinhän se on, asiat eivät ole paljoakaan kiinnostaneet, mutta se vasta olisi ollut tosi rankkaa, jos media olisi keskittynyt asioihin. Olisi toistunut edeltäjän kohtalo.
Koronan hoidosta voi antaa saman arvosanan kuin Kekkonen vaalituloksestaan: sangen siedettävä. Hän noudatti kuuliaisesti virkamiesohjausta.
Toimittaja antaa hienovaraisen vihjeen, missä on tällaisen supertähden arvoinen työpaikka: ”Kun autoletka saapuu Yhdistyneitten Kansakuntien päämajan kohdalle, on sopiva hetki kysyä, mihin kansainväliseen tehtävään Marin on lähdössä.”
Siellä se on, YK:n päämajassa, järjestön pääsihteerin vakanssi odottaa, kun Guterres joutuu sekä ikänsä että Venäjä-lepsuilusta saamiensa moitteiden vuoksi laulukuoroon. Marin sen sijaan tohtoriutensa saatesanoissa erityismaininnan Venäjä-napakkuudestaan, mikä sekään ei tosin ole erityisen omaperäistä.
Ja nopeudessa hän on lyömätön, kannan ympäripyöräytys ennätysajassa, yhdessä yössä! Olisi YK:n pääsihteerina varmasti jo ajanut Venäjän pois turvaneuvostosta. Parempaa ei voi siihen tehtävään löytyä. Nyt vain Niinistö ja seuraava hallitus varmistamaan asia.
Niin bilegate saa onnellisen lopun.
J.K.
Suomen media Hesarin johdolla harjoittaa suurin piirtein yhtä kovaa ja kritiikitöntä propagandaa Sanna Marinin puolesta kuin venäläismedia Putinin puolesta. Ehkä vähän kovempaakin.