Halonen oli ainoa, jolla oli joustomoraali – Haavisto valtakunnanoikeuteen

Sen saattoi arvata, kun Tarja Halosen merkkipäivähaastatteluun oli päässyt pujahtamaan hieman kriittistäkin sävyä, niin hetken päästä pukkaa katumusta. Sitä tulikin 10.1.2024 pääkirjoituksen painolla: ”Halonen ei ollut ainoa, joka sulki silmänsä Venäjältä.”

 

Mutta yhdessä suhteessa Halonen oli ainoa, jopa ainutlaatuinen: Kellään muulla ei ollut yhtä kätevää joustomoraalia kuin hänellä. Tätä kuvaa loistavasti sotatieteilijä Markku Salomaa Tarza-kirjassaan. Siinä oli kaksi asentoa, on ja off. On oli länttä varten ja off itää.

 

Itäisellä puolella liikuttaessa hänen moraalinsa oli lepotilassa eikä reagoinut itämaiden ihmeellisyyksiin mitenkään. Kiinan -vierailullaan hän kehui maan ihmisoikeustilanteen kehitystä. Mutta ”hänen moraaliinsa napsahti virta päälle, kun saattoi ottaa kantaa kommunistiblokin ulkopuolisiin ihmisoikeusrikkomuksiin”. Salomaan mukaan Suomen kampanja YK:n turvallisuusneuvoston paikasta törmäsi näihin Halosen harrastuksiin.

 

On selvää, että ”Suomen Pravda” ei ole maininnut Salomaan kirjasta riviäkään. Tiedetäänhän, kuinka läheisiä sydänystäviä Halonen ja Putinin ovat. Muistetaan mm. kuva, jossa he istuivat kädet hellästi päällekkäin pöydällä kuin söpöläiset.

 

Niinistöltä tällainen tuskin olisi käynyt ihan luontevasti, sen sijaan Pekka Haavistolta ehkä hyvinkin luontevasti. Hänelle luontevin paikka olisi kuitenkin leivättömän pöydän ääressä valtakunnanoikeudessa, sillä hän huijasi ulkoministerinä täysin harkitusti sekä eduskuntaa että Suomen kansaa Nato-päätöksessä.

 

Eduskunnan kyselytunnilla Markus Mustajärvi halusi ulkoministeri Haavistolta tietoja siitä puhelusta, jossa Turkin ulkoministeri hänen tietojensa mukaan varoitti Haavistoa siitä, että Suomen Nato-jäsenyys ei olisi läpihuutojuttu.

 

Haavisto ei itse tietoa kiistänyt, mutta ei kertonut mitään puhelun sisällöstä. Hän jatkoi ”naama vehnäsellään” sitä kampanjaa, jolla hän antoi kuvan, että jäsenyys on pelkkää paraatimarssia ja vanhat natomaat kilpailevat siitä, kuka ensimmäisenä ehtii ratifioimaan Suomen jäsenyyden.

 

Hän halusi peittää sen, että kyseessä oli paniikkiratkaisu. Loistava näyttelijäsuoritus! Eikä asia kiinnostanut Nato-psykoosin vallassa olevaa mediaa pätkän vertaa.

 

Mitään ei hiiskuttu siitäkään, että jatkossa USA:lla olisi Suomessa lukuisia autonomisia alueita, joilla on oma lakinsa.

 

Näin Suomi joutui pelinappulaksi siihen nöyryytyssirkukseen, josta vasta aika tulee ehkä näyttämään, oliko näytelmä farssi vai tragedia. Ainoa lohtu on se, että Ruotsi saa edelleen kokea vieläkin syvempää nöyryytystä. Niinistöhän naapurin tähän ansaan houkutteli, kun yksin meno pelotti, mitä jopa vanha Nato-fanittaja Paavo Lipponen ihmetteli.

 

J.K. Kerrotaan, että Haloselle on naurettu kissasta, jonka Medvedev hänelle lahjoitti. Tuohon aikaan eräs venäläisen kulttuurin tuntija kirjoitti, että kissan lahjoittaminen tarkoittaa, että sen antaja ei kunnioita vastaanottajaa. Kekkonen sai kaksi hevosta.