Pääministerillä orpo olo?

Arto Satosen kyvyt eivät riittäneet

 

”Arto Satonen on osoittanut poikkeuksellista kyvykkyyttä.”

 

Petteri Orpo pääministerin haastattelutunnilla 27.4.25

 

Kyllä pääministeri Petteri Orpo luottomiehensä kyvyt tuntee. Tarvitaan todella aivan poikkeuksellista kyvykkyyttä, että pystyy suoraan lennosta ilman mitään työmarkkinakriisiä panemaan pystyyn sellaisen työmarkkinoiden erityisoperaation, jonka nostattamalle mekkalalle ei ole vertaa Suomen työmarkkinahistoriassa.

 

Pitää mennä ainakin vuoteen 1927, jolloin Wärtsilän Tutun telakkana paremmin tunnetulla Crichton-Vulcanin telakalla oli seitsemän kuukautta kestänyt lakkojen ja työnantajan työsulkujen ottelu. Sen vaikutusalue oli kuitenkin paljon pienempi, mutta sen muistot kantoivat 1971 vuoden metallin lakkoon ja työpaikkojen lakkotaiteluihin.

 

Kyllä metallin kuuden viikon lakossakin kestämistä oli, mutta sääntöjen mukaan mentiin eikä pahempia mekkaloita ollut.

 

Leino-lakot 1948 kävivät jopa hengen päälle, mutta eivät nekään olleet samaa luokkaa kuin Satos-lakot. Muistot ovat tosin vähän haalistuneet.

 

Lähihavainnot Kekkosen valtaan nousua juhlistaneesta yleislakosta 1956 kertoivat, että paljon oli väkeä liikkeellä ja pieniä kahakoitakin oli, mutta ei pahempia laittomuuksia.

 

Nyt Satonen on Orpon toimeksiannosta avannut Pandoran lippaan, eikä kukaan tiedä, mitä sieltä pöllähtää ulos. Yhtä arvaamaton on Satosen seuraaja. Se tiedetään, että jatkossa harkintakyvyllä ja viisaudella olisi käyttöä jatkossa entistäkin enemmän.

 

Nyt testattiin sekä Satosen harkintakykyä että Orpon tilannetajua. Jos niitä olisi ollut, Satonen olisi vetänyt hakemuksensa pois, ja Orpo olisi neuvonut niin tekemän. Käykö Orpolle niin kuin Savon puolessa joskus sanottiin: sotkeentuu kuin Summanen housuihinsa? Tämä ei ole ainoa paikka, jossa kyvykkyydellä olisi käyttöä.

 

Se tiedetään varmuudella, että jälkivaikutukset työpaikoilla ulottuvat pitkälle.