Hoitoväki maanrakoon ja -pakoon

Masentava näytös eduskunnassa

 

Se on 30 prosenttia ihmisen työtehosta pois, jos ei ihmistä arvosteta.

”Nosturikeisari” Pekka Niska Päämaja -kesäseminaarissa

 

Eipä tule äkkipäätä mieleen toista yhtä ala-arvoista hallituksen ja hallituspuolueiden välikysymysvastausta. Sama ylimielisyys ja uho, jolla silloin vielä tuleva työministeri Arto Satonen käynnisti yllätyshyökkäyksen Kauppalehdessä viime vuoden juhannuksen alla ja josta huokui aitoa IKL-uhoa:  Me teemme mitä tahdomme toimii yhä käyttövoimana.

 

Sekä pääministeri Petteri Orpo että Satonen puhuvat vain entistä pontevammin, kuten ihminen puhuu silloin, kun hän yrittää peittää sisäisen onttoutensa.

 

Hallituksen joukot ovat puhuneet, miten tärkeä on vetovoima erityisesti hoitoväen osalta. Tavoite täyttyy, vetovoima ulkomaille kasvaa varmasti.

 

Hallituspuolueet toimivat yhtenä rintamana, mukana näytti olevan jopa Eva Biaudet, joka aikoinaan oli ainoa poliitikko, joka tilasi kirjani TäysOSuVa (OSuVa – Osaavan Suomalaisen Vapautus () 

 

Erityisesti se varmasti masensi niitä katselijoita, jotka eivät sattuneet olemaan sillä hetkellä töissä ja jotka ovat pääministerin lisäksi pelastaneet monta ihmistä elämälle. He saivat pääministeriltä kiitokseksi kylmää kyytiä. Meitä on paljon. Häneltä voisi tunnettua poliitikkoa mukaillen kysyä, ”kuinka Sinä kehtaat?”. Mutta kyllähän poliitikko ja kahden opettajan kiltti poika kehtaa. Hän tekee saamansa kotitehtävät tunnollisesti enempiä kyselemättä. Pänttää ne päähänsä ulkolukuna.

 

Sekä pääministeri että työministeri ovat peräänkuuluttaneet parempaa vaihtoehtoa, mutta kun Metallityöväen liiton neuvottelupäällikkö on tarjonnut malli Paraketta ja ilmakokelaiset malli ’Viseä, jotka ovat aivan eri maailmasta ja aikakaudelta, kumpikaan ei ole korvaansa lotkauttanut.

 

Nosturiyrittäjä Pekka Niska oli tarkka mies, ja hänen johtamismenetelmänsä oli varsin omaperäinen, mutta hänen prosenttiluvustaan saa vähän tinkiäkin, ja vieläkin jää tulokseksi melkoinen menetys.

 

Suomen työmarkkinoiden ja talouden näkymät ovat entistä ankeammat.

 

J.K.

 

Kerroin pienen keskustelukerhomme kuukausipalaverissa, että aloin seurata politiikkaa kohta sodan jälkeen opittuani lukemaan. Muistan hyvin vuoden 1948 vaalit sosialidemokraattien Jo riittää ja Näihin nojaa Maalaisliitto -julisteineen, samoin kuin Mauno Pekkalan ja Fagerholmin hallitukset kuten Kekkosen viisi hallitustakin, enkä muista ketään yhtä tyhmää ministeriä kuin Arto Satonen. Ei tullut kilpailevia tarjouksia.

 

Eipä tule ihan heti mieleen myöskään yhtä pahasti kuutamolla olevaa hallitusta. Puhe uudistuksista on suorastaan irvokasta.