1.7.21
”Nyt on saatu rakenteet.
Sitten katsotaan, mitä niissä rakenteissa tehdään.”
Krista Kiuru MTV:n uutisissa 23.6.21
Historialliseksi mainitun päivän päätteeksi 23.6.21 eduskunnan hyväksyttyä sotelait Krista Kiuru vihdoin MTV:n uutisissa paljasti rehellisesti, mistä oli kysymys. Samalla hän tuli pelkistäneeksi karusti suomalaisen poliittisen vallankäytön perusolemuksen yleensäkin. Ei lähdetä tyvestä puuhun, vaan aloitetaan yläkerran rakentaneista ja vasta sitten muistetaan kansalaiset ja aletaan miettiä, voisiko rakennelmilla olla jotakin hyötykäyttöä. Se on ennen kaikkea johtavan sote- ja hallituspuolueen SDP;n tapa toimia mutta on ohjenuorana myös muille puolueille.
Tilanne olisi sama, jos rakentaja tekisi aluksi hienot telineet, hankkisi ehkä muutaman ison nosturinkin, ja alkaisi sen jälkeen miettiä, mitähän näillä rakentaisi.
Tämä ei ole mitenkään tavatonta, vaan päinvastoin normaalia suomalaista politiikkaa, politics as usual. Se vastaa täysin sitä, mitä Liisa Björklund sanoo väitöskirjassaan suomalaisesta poliittisesta johtamisesta. Hän nimeää Suomen Euroopan aasialaisimmaksi valtioksi sen vuoksi, että täällä suuret kansalliset projektit runnotaan läpi yli kansalaisten päiden heitä kuulematta. Sotea parempaa esimerkkiä on vaikea löytää. DDR olisi varmasti ollut kova kilpailija, mutta se oli jo tuolloin poistunut kartalta.
Kaikesta päätellen tämä on osa Venäjän kautta tullutta aasialaista perintöämme. Sanoihan itäisen politiikan hyvin tunteva Nikita Hrushtshov, että poliitikot rakentavat sillan sinnekin, missä ei ole edes jokea. Mahtoiko sote-jokikaan ihan niin leveä olla, että tarvittiin näin mahtavat rakenteet?
Vaihtoehtoinen tapa olisi ollut, että olisi kansalaisesta lähtien piirretty terveyden ja hyvinvoinnin tiekartta ja sen jälkeen selvitetty polulla olevat mutkat ja esteet sekä katsottu, miten ne olisivat raivattavissa, niin että polku olisi kansalaiselle mahdollisimman helppokulkuinen. Se olisi vaatinut laskeutumista norsunluutorneista alas kansalaisten tasolle.
Tämänkaltaista lähtökohtaa esitti Kataisen hallituksen tilaustyönä professori Pekka Himanen Kukistuksen käsikirjoitus -raportissaan, jonka tavoitteena oli arvokas elämä. Mutta se naurettiin suohon, ja Himanen lähti maanpakoon. Tutkijakumppani Manuel Castells sanoi, että ”tehän yrititte tapaa Pekan”.