Suomessa kuten muuallakin maailmassa saatiin Donald Trumpin otteista vahvaa havainto-opetusta siitä, miten narsistinen vallankäyttäjä huseeraa ja saa sotkuja aikaan. Amerikassa tietenkin kaikki on suurta, mutta olisiko pienessä Suomessa jotakin opiksi otettavaa hänen otteistaan, niin että meillä ei jouduttaisi samanlaisiin syövereihin? Yllä mainitun A-studion aihe oli juuri Trump.

Siihen nähden, että narsismista on kirjoitettu useitakin kirjoja ja narsismin uhreilla on oma yhdistyksensäkin, siitä tiedetään varsin vähän. Se poikkeaa niin paljon normikäyttäytymisestä, että tervejärkisen ihmisen on vaikea uskoa tositapahtumia, joten niitä voidaan pitää sepitettyinä, ja kertoja itse leimautuu tarinan kertojaksi ja häiriköksi. Asianaja Markku Salo kertoo kahdessa kirjassaan asiasta varsin käytännön läheisesti.

Tunnusmerkit ovat hyvin samankaltaiset vallankäytön tasosta riippumatta, olkoonpa kyseessä sitten maailman mahtivaltio, Suomen tasavalta tai vaikkapa taloyhtiö, vaikkakin temput pienessä maassa ja pienessä taloyhtiössä ovat vähän pienempiä.

Kuten nähtiin, Trumpilla oli omat sääntönsä, joissa ylin ohje oli kyltymätön vallanhalu, kalupakkiin kuuluvat hyvät ihmisten manipulointitaidot ja hurmaamiskyky. Kun siihen liittyy kimppuun käyvä hyökkäävyys, se jakaa ihmisiä vastakkaisiin leireihin. Hän on aina oikeassa ja muut väärässä. Hänen tietonsa ovat ylivoimaisia, olkoonpa kyseessä vaikka vaalitulos ja sen väitetty väärennös tai Hornet-hävittäjät. Ne jotka eivät alistu hänen valtaansa, on nujerrettava kaikin keinoin, lopulta tuhottava. He kokoavat tuekseen oman uskollisen hovinsa.

”Totuus ei ole heille arvo”, sanoo psykiatri Hannu Lauerma. Heillä on toinen todellisuus ja omat sääntönsä. Asiat kääntyvät kätevästi ylösalaisin. Kun Helsingin Sanomien toimittajat Emil Elo ja Robert Sundman hehkuttavat pääministeriä strategian mestarina, sen arkisempi nimitys saattaisi olla manipulointitaito. Näitä taitojaan hän heti pääministeriuransa alkajaisiksi käytti yritysjohtajiin (9.2.2021

Hesarin politiikan toimittaja Markko Junkkari kertoi laajassa artikkelissaan, että uusi pääministeri oli käynyt runsaan kymmenen yritysjohtajan kanssa salaisia keskusteluja, joiden sisällöstä hän ei silloin eikä myöhemminkään ole kertonut mitään. Suut suljettiin niin tehokkaasti. Ilmeisesti ainakin eläkeputken poisto oli eräs aihe.

Kun on ollut kyseenalainen kunnia saada kokemusta tämän lajin johtamisesta taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan harjoittamana, on helppo tunnistaa temput myös tasavallan hallituksen johtajan otteissa. Kun puheenjohtaja vastoin lakia hankki hoviinsa erikoistehtävällä uskollisen tukimiehen, sanoi tämä yhtiökokouksen jälkeen, että ”te ette pääse ikinä hallitukseen, ette varmasti pääse”. Kuulosti aivan kuin tasavaltamme hallituksen päämies olisi lukenut madonlukuja perussuomalaisille: ”Te ette ikinä pääse hallitukseni ministeriksi, ette varmasti pääse.” 

Kun hän tappajan ilmein ja sormella osoittaen kävi vaalitentissä kokoomuksen Petteri Orpon kimppuun, se oli kuin toisinto siitä, kun oma puheenjohtajamme hyökkäsi kotipihassamme eteeni huitomaan käsillään ja syyttämään aiheettomasti pyykkitelineen rikkomisesta autolla. Mitä sanoikaan Erich Fromm?

Kun pääministeri halusi nujertaa vastaan hangoittelevan kepun viemällä saamelaislain eduskuntaan tämän vastustuksesta huolimatta, siinä oli sama vimma kuin oman puheenjohtajamme tempussa muuttaa yhtiöjärjestyksen pykälää kepulikonstein ja hyvän siskon avulla niin, että hallituksen jäsenten lukumäärä rajataan kolmeen. Oma puheenjohtajamme vain osasi tempun paremmin kuin pääministeri, sillä hän sai meidät täydellisesti eristyksiin kaikesta hallinnosta, kun pääministeri sen sijaan veti vesiperän.

Sama vallan ja maineen tavoittelu oli pontimena, kun taloyhtiömme hallituksen puheenjohtaja ponnisti lionsjärjestön johtotehtävään sloganinaan ”tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka elää”, tai kun pääministerimme ponkaisi yllätysvierailulle Ukrainaan lupailemaan Hornetteja, kun eivät presidentti ja kenraalit ymmärtäneet hävittäjien vanhenevan ja joutavan luovutettaviksi. Tieto Ukrainan presidentin kanssa aiemmin käydyistä keskusteluista vahvisti, että kyseessä oli suunniteltu offensiivi eikä mikään ex tempore -varomattomuus.

Oma kotimaa oli molemmille liian pieni ja ikävä ja miehet niuhottavia, joten hävittäjäasia hoidettiin vihreän ministeritoverin kanssa vähin äänin tyttöjen kesken kuten yhtiöjärjestyksemme muutoskin. Hävittäjäasioissa oikaistiin vähän perustuslain mutkia, sitä kun on vaikeampi muuttaa kuin yhtiöjärjestystä, joka sekin on eräänlainen yhtiön perustuslaki. Yhtä tiukasti molemmat vakuuttivat toimineensa aivan oikein. 

Puheenjohtajamme julistus kuulosti koko lailla samalta kuin pääministerin lupaus, että taivaasta alkaa valua kaikenlaista hunajaa, kunhan hän vain saa jatkaa tehtävässä.

Hovin perustamisessa pääministeri näyttää onnistuneen huomattavasti paremmin kuin puheenjohtajamme. Sen kanssahan on mukava järjestää silloin tällöin jopa mahtavia bileitä kaukana maailman murheista.

Erityisen tärkeää on, että poliisi ja oikeuslaitos saisivat tietoa asiasta, sillä Markku Salo kertoo selkokielisesti, kuinka tällaiset henkilöt vievät näitä kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. He saavat usein jopa erityisen luottamusaseman, niin että oikeusturvan hakija leimautuu itse häiriköksi, mistä siitäkin on kertynyt kokemusta (pdf). Poliisikoulutukseen ei kuitenkaan kuulu tietoa asiasta, ja oman juridiikan opiskeluni sanavarastoon ei kuulunut koko sanaa. Vihreillä poliisiministereillä on kyllä riittävästi tietoa asiasta, mutta heitä eivät maalliset ja maanläheiset asiat kiinnosta.

Asia ei kuulune myöskään toimittajakoulutukseen, joten kukapa sitä tietoa levittäisi. Sen sijaan media tässäkin tapauksessa oli ensimmäisenä lietsomassa sankaritarinaa (26.12.2019 ).

J.K.

Hesarin vaalitoimittajat Robert Sundman ja Veera Paananen pyytävät lukijoita vinkkejä juttujensa aiheiiksi. Ehdottomasti tarvitaan selvityksiä ainakin todennäköisten pääministeriehdokkaiden johtamistaidoista ja -ominaisuuksista.

Näillä supernaisillamme on sekin yhtäläisyys, että heidän hurmaamiskykynsä ei tunne mitään rajoja. Oma puheenjohtajamme sai kansainvälisen lions-presidentin korkean kunniamerkin ja pääministeri New Yorkin yliopiston kunniatohtorin arvon!