12.2.23

 

”Marin vei Orpon tanssiin” 

HS;n pääkirjoitustoimituksen esimiehen Saska Saarikosken kolumnin otsikko 19.1.23

 

Ympyrä sulkeutuu

Heti pääministeriuransa lennokkaassa lähdössä Sanna Marin antoi täydellä höyryllä satikutia kokoomukselle. ”Se tuli suoraan sydämestä”, hän sanoi.

 Nyt ympyrä oli sulkeutunut, ja sydämelle oli kertynyt paljon enemmän painolastia kuin lähtöviivalla. Velkavuori oli kaatumassa päälle, talous alamäessä ja perussuomalaiset oli ajanut ohi kannatusluvuissa, oma puolue laskussa. Eikä Nato-jäsenyyskään edennyt ”suoranviivaisesti”, kuten hän oli luvannut. Hallituksen rivit rakoilevat, kepu on poikkiteloin. Se olisi pitänyt heittää ulos hallituksesta, mutta rohkeus ei riittänyt.

 

Biletyksestä oli tullut pahasti takkiin, vaikka teflonpinta suojasi siinäkin, niin että pääministeri näytti pääsevän kuin koira veräjästä, kuten suuri esikuvansa Kalevi Sorsa aikoinaan lamasta. Vaaleihin oli aikaa runsaat pari kuukautta. Orastava paniikki painoi päälle. Toistuuko Sipilä-ilmiö: aluksi hervoton hypetys, sitten kannatus- käyrän syöksy syövereihin, mikä vei puolueen mukanaan.

 

Nyt suojaus petti pahasti, ja änkyrädemari tuli jälleen esille entistä selvemmin. Ei ollut pienintäkään epäilystä, ettei se olisi tullut suoraan sydämestä. Ponnistuspohjana oli puolueen pahin voimavara kateus. Vuorineuvokset olivat sopiva kohderyhmä, sillä heiltä ei ole kovin monta ääntä odotettavissa, onhan heitä kaikkiaan vain muutamia satoja, ja kovinkaan monta tuskin on legendaarisia punaisia vuorineuvoksia. Ei ollut epäilystäkään, etteikö tämäkin purkaus olisi tullut suoraan sydämestä.

 

Kateusvoimalla käyvää kampanjaa oli suunniteltu jo 2007 vaaleissa SAK:n kyltin alla ja yritysten maksamalla rahalla sekä näyttelijä Oiva Lohtanderin hahmolla, mutta silloin meni sisu kaulaan.

 

Asiat liian vaikeita medialle

 

Marin valitti Davosin talousfoorumissa sitä, että itse asioista puhutaan liian vähän ja henkilöistä liikaa. Hän on aivan oikeassa, mutta juuri siitä hän saa kiittää menestystään. Hän nousi maailmanmaineeseen juuri henkilönsä ansiosta. Kun hän komeili suuren maailman talouslehtien kansikuvatyttönä, ei näillä ollut vähäisintäkään käsitystä siitä, mikä oli hänen johtamansa hallituksen talouspolitiikan sisältö. Siitä ei ollut mitään kerrottavaa eikä ole vieläkään.

 

Eipä siitä ymmärtänyt juurikaan enempää edes kotimainen mediamme. Edellä kerrotuista tasavallan talouteen ja muuhun tilanteeseen olennaisesti vaikuttavissa asioista ei viimeisestä sanastaan meuhkaava media ole asiallisesti ottaen lausunut ensimmäistäkään sanaa. Sitäkin enemmän se on jauhanut hänen biletysriennoistaan.

 

Hyvä esimerkki edellä kerrotusta on Hesarin Robert Sundmanin ja Emil Elon kirjoittama aukeaman mittainen vaalijuttu Marinista 10.2. Reaaliset asiakysymykset on sivuutettu tyystin, ja Marinista on tehty nimettömien mututarinoiden perusteella strategian mestari ja synnynnäinen poliittinen johtaja. Synnynnäinen poliittinen johtaja, joka ei pysty hallitsemaan hermojaan, vaan puhuu suoraan sydämestään ja ylpeilee yön yli – paniikkipäätöksestä Suomen kohtalonkysymyksessä! Näin lehti suojaa hänen vallankäyttöään ja tukee hänen vaalikampanjaansa. ”Saippuavaahdon levittäjiä”, sanoi Paavo Nurmi urheilutoimittajista.

 

Tähän on luonnollinen selitys. Lähes jokaisella toimittajalla on kokemusta biletyksestä, mutta mainituista asiakysymyksistä heillä ei ole juuri minkäänlaista tietoa, eivätkä ne edes kiinnosta. Mukana saattaa olla myös annos kateutta, kun ei kutsua kuulunut.

 

Lisäksi mediat myös pimittävät tietoa, kuten Hesari mm. asiat, joista puhuttiin tai sovittiin sillä tapaamiskierroksella, joka Marinilla oli yritysjohtajien kanssa ja josta Marko Junkkari kirjoitti laajan artikkelin. Tämän lisäksi lehdillä on omat mustat listansa.

 

Onhan myös selvää, että henkilöstä ja hänen arvoistaan myös politiikka lähtee. Kyllä se änkyrädemari teflonpinnan alla muhii ja kuplii välillä esiinkin.

 

Orpopojan valssi

 

Juuri rakenteiden ja byrokratian rakentelu on puolueen vahvinta osaamisaluetta. Sitäkään ei media ole havainnut. Siksi soteenkin meni rahaa paljon lupauksia enemmän. Niitä lisättiin jokaisella tupo-kierroksella. Siksi omien aikaansaannosten purkaminen on puolueelle mahdotonta. Niitä on päinvastoin lisättävä, mihin Antti Rinne haikaili EU:takin apuun. Myös sekä Marin että Jutta Urpilainen ovat sellaisilla uhkailleet. Media vain ei ole tätä havainnut.

 

Sen sijaan media oli onnistunut saamaan selville, ett Marin kähmi salaa avukseen turvallisuuspoliittista asiantuntijaa ja tälle omaa yksikköä. Hänen sisältään sekin hanke kumpuaa, kyltymättömästä vallanhalusta.

 

Marinin saatanalliset säkeet olivat tanssiinkutsuna niin rajut, että ne vaatisivat musiikiksi varmaan Säkkijärven polkan, mutta vahinkojen välttämiseksi olisi ehkä kuitenkin syytä vähän rauhoittua ja mennä arvokkaasti Orpopojan valssin tahtiin. On viimeisen valssin aika.